SUNNY SUNDAY

Mä rakastan sunnuntaiaamuja. Vaikka oliskin duunia, koskaan ei oo kiire. Sain rauhassa safkaa munakokkelit, vetää jalkaan lempijeggingssit ja pyöräillä uudet arskat naamassa töihin vähän rahaa tekemään.

 

Meillä on Cubuksella vaihtunu farkkuvalikoima, ja jeggings jane lukeutuu ehdottomasti yksiin mun lemppareista. Mun mielestä suurin ero meidän vanhoihin farkkuihin verrattuna on matsku. Kaikissa meidän uusissa farkuissa on tosi pehmeä ja mukava materiaali, mutta tuntuvat silti farkuilta. Istuvuuteen on myös panostettu enemmän enkä oo koskaan aikaisemmin löytäny farkkuja joita mun ei jollain tapaa tarvisi itse fiksailla.

 

 

CROPPED, JEGGINGS & NECKLACE CUBUS
BELT BIKBOK

SHOES NIKE

 

Mahtava se fiilis kun töistä väsyneenä pusket pururadalla jalkaa toisen eteen ja kun kesken lenkin päätät katsoa miten olet pärjännyt, huomaat että unohdit painaa aloita näppäintä sportstrackerissa... Siihen loppui se lenkki-innostus ja suuntasin takaisin kotiin.

Lenkin jälkeen vielä tehokas vatsa-peppu-treeni kumpparilla. Mua kaduttaa, etten oo ostanu tota aikasemmin. Virkistävä ja tehokas vaihtoehto niille päiville kun salille lähdöstä ei tuu mitään. Hyvin sai poltetta pakaroihin sekä vatsalihaksiin, ja treenin mahtui tekemään myös täällä mun 21 neliöisessä kämpässä!

 

Pssst. Pahoittelen laatua. Kamera on 400 kilometrin päässä joten iphone yrittää parhaansa...

SOMETHING NEW & SOMETHING OLD

CROPPED COLLEGE, LEGGINS, SKIRT & NECKLACE - CUBUS

SHOES - CONVERSE

 

4 tunnin yöunien jälkeen highwaist hannahit ei huutanut huomiota, vaan jäivät suosiolla kaapin pohjalle. Töihin piti kuitenkin pukeutua ja uusi cropped kaipaili kaveria. Olin mielessäni kaavaillut rentoa asua mutta sen toimivuudesta en ollut täysin varma. Muistin omistavani seeprakuvioisen kellohameen jonka käyttö on jäänyt liiankin vähäiseksi. Tänään oli sentään naistenpäivä, joten hame tuntui hyvältä vaihtoehdolta. Loppujen lopuksi asu oli nappivalinta, näytti kivalta, tuntui omalta ja ennen kaikkea mukavalta.

Uuden vuoden uudet kujeet

Uusi vuosi on aina mahdollisuus muutokseen. Vuosi sitten mun elämä koki täyskäännöksen, kun vaihdoin sohvaperunaelämän käsipainoihin sekä proteiinisheikkeihin. Kesään mennessä putosi mielestäni mainitsettavan arvoiset 8 kiloa, joiden ansiosta bikinit istuivat paremmin ja itsevarmuus alkoi kasvaa. Kesän jälkeen alkoi ehkä se itselleni suurinta ongelmaa tuottava asia, nimittäin painonhallinta. Mun on aina ollut helppoa lähteä pudottamaan painoa, mutta oon kuulunu näihin ikuisiin jojoilioihin jotka kerää äkkiä takaisin pudottamansa kilot. Nyt päätin, ettei niin kävisi. Tähän päivään asti olen aika lailla pysynyt samoissa painolukemissa. Tietty paino on saattanut päivästä riippuen heitellä kilolla jos toisella, mutta samoissa lukemissa kuitenkin mennään. 

Maaliskuu 2013/Tammikuu 2014. 

Nyt kun oon oppinut elämään uuden painoni kanssa, olisi tarkoitus lähteä pudottaamaan sitä lisää. Tarkotus ei oo enää vaan se laihduttaminen, sillä nyt normaalipainoisena en enää anna kilojen määrätä mun kohtaloa. Tottakai olis mahtavaa saada pois se 5 kiloa ensi kesään, mutta pääasia on kuitenkin se että mä voin hyvin ja näytän hyvältä oli se paino mikä tahansa. Olis vaan mahtavaa vetää bikinit päälle ja lähteä itsevarmana rannalle. Sillei et ekaa kertaa elämässäni mä näyttäisin jopa mun mielestä hyvältä.

Mulla on tiettyjä haasteita ja tavoitteita joiden avulla tavoittelen rantakuntoa 2014. 

2 LITRAA VETTÄ PÄIVÄSSÄ

Mä oon vasta viimeisen vuoden aikana ruennut tykkäämään vedestä, siis mä en oikeasti ennen juonut sitä sillä en tykännyt siitä. :-D Nyt pitää melkein muistuttaa itseään juomaan myös maitoa, sillä juon melkein vain vettä. Mulle tuottaa kuitenkin ongelmaa se, että unohdan juoda. Nyt tammikuussa oon tosiaan skarpannut asian suhteen ja ennen jokaista ruokailua juon ison lasillisen vettä. Sen lisäksi kannan juomapulloa mukanani minne menenkin. Mielestäni oon aika hyvin onnistunut tässä tavoitteessa tähän asti.

2 KUPPIA TEETÄ PÄIVÄSSÄ

Sen lisäksi että juon vettä, oon yrittäny nopeuttaa aineenvaihduntaani lisäämällä kaksi kuppia teetä jokaiseen päivääni. Yhden kupillisen juon aamulla, toisen illalla. Tällä hetkellä mulla on käytössä forsmanin tee jonka nimi on Laihduttajan paras ystävä. Kyseisen teen pitäisi vähentää näläntunnetta, nopeuttaa aineenvaihduntaa sekä vähentää voimattomuutta. Mä voin valehtelematta sekä liioittelematta sanoa, että nyt 5 päivää teetä juotuani painoa on pudonnut reippaasti yli kilon. Musta tuntuu myös, että ylimääräinen turvotus on vähentynyt. 

SÄÄNNÖLLISET RUOKA-AJAT

Pyrin siihen, että 3 tunnin välein söisin jotain. Aina se ei pysy siinä kolmessa tunnissa, mutta alle neljään se on yleensä mennyt. Olen myös alkanut arvostaa aamupalaa ihan uudella tavalla ja nykyään tankkaan aika hyvin kouluun lähtiessäni. Ruoka-annosten koot ovat myös tästä syystä pienentyneet. Tänään jaksoin syödä ehkä puolet siitä määrästä mitä olin lounaaksi itselleni kasannut, ja todettuani olevani täynnä luokkatoverini ihmetteli miten se on mahdollista, kun tuskin olen syönyt mitään (vaikka olin syönyt jo siihen mennessä hyvän määrän kasviksia sekä munakasta).

GLUTEENITON SEKÄ SOKERITON HELMIKUU

Mulla ja mun kaverilla on skaba helmikuussa: hyvästi sokerit ja gluteeni. Me pyritään siis jättämään pois valkoinen sokeri kaikissa sen muodoissa, joten ruokakaupassa saakin olla tarkkana tuoteselosten kanssa. Hedelmä- sekä maitosokeri jäävät ruokavalioon, sillä kummallekkin maitotuotteet ovat tärkeimpiä proteiininlähteitä ruokavaliossamme. Hedelmät jäävät myös siksi, että olisi jotain hyvää popsittavaa makeanhimon iskiessä. Tämän lisäksi jätämme pois vehnän, ohran ja rukiin. Kauraa saamme syödä jotta saisimme tarvittavat kuidut. Meillä kummallakin on hyvin oikuttelevat vatsat, joten tulee olemaan mielenkiintoista nähdä jos tämä ruokavalionmuutos tulee jotenkin vaikuttamaan oloihimme. 

SPINNINGIIN HURAHTAMINEN

Okei hurahtaminen on ehkä turhan optimistinen sana, mutta spinningeissä käyminen kuuluu mun tavoitteisiin. Mä oon tasan kerran käynyt spinningissä, ja siitä tuli traumat. Mulla loppu ensinnäkin vesi ensimmäisten 20 minuutin jälkeen. Sen lisäks mun pyörä oli jotenkin rikki. Kaiken kukkuraks oli vielä joku superrankka setti, joka ei ollut ehkä paras aloitus 15-vuotiaalle urheilua kammoksuvalle Jennylle. Se, että mä oppisin käymään spinningissä vaikka edes kerran viikossa on mulle tärkeä tavoite.

NAISTEN KYMPPI

Mun kevät on selvästi enemmän kestävyyspainotteinen kuin mitä esimerkiksi viime syksy oli. Oon kerran juossut naisten kympin ja se oli yks mahtavimmista kokemuksista ikinä. Nyt on ollut nelisen vuotta taukoa, joten aika uuteen yritykseen. Viimeksi pääsin maaliin ajassa 1:12(?), nyt olisi huippua saada juostua se kymppi tuntiin. Mä oon nyt lisännyt lenkin jokaiseen viikkoon jotta pikkuhiljaa tottuisin taas juoksemiseen. Vaikka kunto kestäis, niin penikat välttämättä ei. Onneks tuohon kymppiin on vielä useampi kuukausi!

Näiden tavoitteiden lisäksi pyrin käymään vähintään kolme kertaa viikossa salilla. Mun mielestä mikään näistä tavoitteista ei oo mahdoton, kaikki vaatii vaan sinnikkyyttä sekä ripauksen jääräpäisyyttä. Mä jopa ihan innolla odotan, että helmikuu lähtis käyntiin ja sais oikeesti tsempata herkuttoman kanssa. Äkkishokin välttääkseni oon huomattavasti vähentänyt esimerkiksi sokerin määrää, mutta pitää kyllä vielä yhet sokeriöverit vetää ennen lauantaita. :-D

Mites siellä, onko uusi vuosi tuonut uusia suunnitelmia urheilun sekä terveyden suhteen? :-)

COSTA RICA OSA 2 - Playas del Coco

Saavuttiin San Joséhen lauantai-iltana jossa Lilli meitä jo odottikin! Koko reissun tarkoitus oli vihdoinkin päästä Lillin luokse kylään, sillä sinne ei yks kaks noin vaan lähdetä. Lilli on asunut jo muutaman vuoden Costa Ricassa.  Hän oli lukioaikana vaihdossa Costa Ricassa, rakastui sekä maahan että mieheen ja jäi sitten sinne.

Jouduttiin yöpymään hotellissa yön verran, sillä Lillin kotikaupunki oli 5 tunnin bussireissun päässä. Väsyneinä useamman päivän reissaamisen jälkeen uni maistui paremmin kuin hyvin. Seuraavana päivänä aikaisin ylös ja nokka kohti Cocoa!

Bussi oli onneksemme hyvin nykyaikainen - pehmustetut penkit sekä ilmastointi! Tehtiin pieni stoppi kesken matkaa ja teki hyvää vähän ojentaa jäseniä! Napattiin myös marketista tollaset ihanat hedelmärasiat, ja voin sanoa etten oo ikinä maistanu yhtä hyviä hedelmiä! Valitettavasti bussista uupui vessa ja viimeiset puolitoista tuntia oli aika tuskaa kun pidäteltiin pissahätää kuoppaisella maantiellä...

Perille päästyämme meitä kohtasi pieni karvainen yllätys. Lilli oli "unohtanut" kertoa, että kissan lisäksi heillä majailee nykyään myös koiranpentu nimeltä Figo. Annettiin Tytin kanssa Figolle kuitenkin aika äkkiä uusi nimi - hieman höntsän näköinen jotenkin rönttöisä karvakasa muistutti hyvin vahvasti Uuno Turhapuroa. Koira kulki siitä lähtien nimellä Uuno, ainakin kun me Tytin kanssa sitä kutsuttiin. Nimi aiheutti kuitenkin pientä hämmennystä, kun Lillin costaricalainen poikaystävä luuli meidän tarkoittavan nimellä "Uuno" numeroa 1...

Hetken huilattuamme, vedettiin päälle bikinit ja lähdettiin rantsua päin! Lillin koti oli 5 minuutin päässä rannasta ja pihalla oli myös allas, joten helpotus helteeseen oli lähellä. Käytiin ensimmäiseksi nostamassa hieman rahaa ja jotain mitä tuun kaipaamaan on noi Costa Rican colonit. Itse kurssi oli ihan sekaisin, jos halusit 10€ sun piti nostaa 600 colonia. Eli kannoin lompakossani normaalisti sen 30 000 rahaa, mikä kuullostaa ihan järkyttävältä summalta. :-D Rahoja kuitenkin koristi niin huiput kuvat että nää päihitti komeudellaan jopa monopolirahat. 

Tavaksi meille tuli päivittäiset batidokset, eli smoothiet. Jos mä jotenkin voisin, oisin ottanut ton smoothiekojun ja pystyttäny sen tähän naapuriin. Tuoreista hedelmistä tehdyt smoothiet ei voi olla muuta kuin taivaallisia, ja niinhän ne olikin. Pari ekaa päivää mentiin piña coladan makuisilla mutta löysin itselleni kuitenkin uuden lempparin jossa oli muunmuassa kookosta, banaania ja mansikkaa. Mulle tulee ihan vesi kielelle kun ajattelen noita smoothieita :-D 

Itse Coco on siis kaupunki Guanacasten maakunnassa. Lilli oli kertonut meille etukäteen, että Coco on turistien suosima kaupunki. No se mitä turisteilla tarkoittaa, voi tarkoittaa montaa eri asiaa. Me oltiin valmistauduttu kirjavaan ihmiskansaan josta löytyis kaikkea paikallisista jenkkeihin, kiinalaisista eurooppalaisiin. Väärässä oltiin. Turistit täällä oli enemmänkin paikallisia, länsimaalaisia näkyi maksimissaan kourallinen. Kun kolme blondia tyttöä kadulla kuljeksi oli autojen tööttäysten määrä loputonta. 

Mun mielestä Coco oli aika turvallinen paikka. Ihmiset oli mukavia ja kaduilla uskallettiin kulkea Tytin kanssa kaksin myös pimeällä. Tietty meitä turisteja yritettiin huijata hinnoilla, mutta Lilli oli onneks pelastamassa meidät useemmankin kerran. Costa Rica ei oo mikään hirveän halpa maa, kuten vois luulla. Palvelut kuten taksin ja bussin käyttö oli edullista. Myöskin drinkit olivat naurettavan hintaisia suomen hintoihin verrattuina. Ruoka oli muuten saman hintaista kuin suomessa, lukuunottamatta hedelmiä, riisiä sekä papuja. Me monesti ihmeteltiin miten paikalliset oikeasti pystyy elättämään itsensä, kun ruoka on saman hintaista kuin suomessa mutta keskipalkka ehkä just ja just 400 euroa kuukaudessa.

Paikalliseen ruokakulttuuriin kuuluu hintatason takia pääosin riisi ja pavut mikä tarkottaa sitä että sitä riisiä ja niitä papuja syödään oikeasti joka aterialla. Aamuksi syötiin esimerkiksi riisiä, papuja sekä munakokkelia. Lounaaksi tai päivälliseksi esimerkiksi casadoa, eli ruoka jossa oli papuja, riisiä, paistettua platanosta (eli ruokabanaania), salaattia ja vaikkapa lihaa. Jorge teki meille yhtenä päivänä myös porsaanpihviä riisin sekä paputahnan kera. Me ei nyt joka aterialla syöty riisiä eikä papuja, sillä suuri osa ruuista tehtiin kolmistaan tyttöjen kesken.

Coco ei oo ehkä paikka jonne mä lähtisin jos mulla ei olis ketään tuttua paikan päällä. Monessa paikassa puhuttiin vaan espanjaa ja kommunikointi oli välillä tosi hankalaa jos Lilli ei sattunu olemaan paikan päällä. Kuitenkin tämä pikkuinen kaupunki oli mun mieleen kiitos upeiden rantojensa sekä mahtavan tunnelman!

Palkkapäivä paras päivä

Joskus on niitä päiviä, kun kaikki menee nappiin. Perjantai oli mulle se päivä. Palaverissa mulle luvattiin lisää työtunteja, sain kerrankin kyytejä paikasta toiseen, esitelmä meni hyvin ja kaiken lisäks sain pitkästä aikaa runsaan palkan. Päätin sitten koulun jälkeen suunnistaa keskustaa päin, oli tarkoituksessa hankkia uusi treenitoppi. Treenitoppiin se reissu ei jäänyt, tein aivan mahtavia heräteostoksia ja sain hienosti kulutettua suuren osan palkastani. :-D

TopSport ja Sportia on sellaisia liikkeitä, joissa en koskaan käy kun oon Helsingissä. Täällä Vaasassa mun mielestä just näillä kahdella urheiluliikkeellä on paras tarjonta. Mä pistäydyin Sportian kautta ja mä en tiedä oliko tämä virhe (lompakkoni kannalta) vai ehkä paras päätös koskaan. Siellä ne sitten istua nökötti. Mun unelmakengät.

Kyseessä on siis Nike Air Max Commandit! Mä näin airmaxit ekan kerran jokunen vuos sitten kaverin jaloissa ja siitä lähtien oon tahtonut omat. Jotenkin muhun iski toi omalla tavallaan ronski sporttityyli, ja pakko myöntää et tulee vähän mieleen lapsuus jolloin skeittikengät oli se juttu. :-D

Miksi juuri airmaxit? Käyppä sovittamassa, et sen jälkeen tarvitse selitystä. Mulla oli sellainen tuhkimofiilis kun pistin nämä ensimmäistä kertaa jalkaani - tuntui kuin kenkä olisi tehty mua varten! Käveleminen on kuin taivaalla tallustaisi. 

Siinä mä sitten ravailin ympäri Sportiaa kun en osannut päättää, otanko vai enkö. Myyjä kiinnitti huomionsa mun toivottomaan ravailuun ja tuli sitten hieman juttelemaan. Sain tietää että kengät on kympin halvemmat kuin luulin ja että nää on viimeset mun kokoa. Kaiken lisäks kengät oli tullut myymälään vasta jokunen päivä sitten eikä niitä luultavasti ole jäljellä enää viikon päästä. Mä en oo koskaan tehnyt näin suurta heräteostosta näin lyhyessä ajassa ja se maksoi mulle 89 euroa. Ovatko kengät sen arvoiset? Ehdottomasti. 

No ne jotka mut tuntee, tietää ettei se reissu päättynyt tähän. Olin jo kerrankin vauhdissa joten miksi lopettaa? Reilun tunnin reissun saldona oli kengät, takki, uudet alusvaatteet, treenitoppi sekä kasa koruja.

Päiväni toiseksi paras ostos oli villakangastakki BikBokista. Miksi tämä oli niin hyvä ostos? Hintansa takia. 20€ takista on melkein sama kuin sen olisi ilmaiseksi saanut. Mä oon vähän aikaa miettinyt, että siistimpi takki olisi tarpeen. En silti oo ollu niin valmis sitä hankkimaan, että olisin maksanut siitä hirveitä summia.

Täydellinen istuvuus, rento malli sekä halpa hinta, eipä tarvinnut kahdesti miettiä.

Reissun päätteeksi olin jonkin verran köyhempi mutta sitäkin onnellisempi. Mä en tiedä oottekste huomannu mutta mun mielestä nyt uuden vuoden vaihduttua tosi moni on alkanu seurustelee. Heitettiin asiasta vitsiä kaverin kanssa, en mä mitään miestä tarvii kun sain mun unelmien kengät. Kaverin sanoja lainaten "ainakaan kengät ei voi satuttaa sua, paitsi ehkä alussa." :-DDD

COSTA RICA OSA 1 - Matka alkakoon!

Nyt on jetlagit, koulutehtävät ja muut stressit hellittäny. Energiat alkaa olla kohillaan, mikä meinaa reissun kertaamista bloginkin puolella! Kuvia tuli räpsästyä liki tuhat, joten paras tapa tämän seikkailun esittelyyn on tehdä se osissa. Ensimmäinen osa kertoo meidän matkaamisesta banaanien ja kahvin valtakuntaan.

Aamu alkoi aikaisella herätyksellä, kello ei tainnut edes kuutta näyttää kun kömmittiin peiton alta aamutoimia tekemään. Tytti oli tullut yökylään jotta päästäs samaa matkaa kentälle. Aamupala meni vähän nipin napin suusta alas, jännitys oli kova! Helsinki-vantaalta meitä lähti ensimmäinen lento Pariisia kohti. Oltiin ajoissa kentällä, joten kerettiin nappaamaan aamuteet ja parit kuvat ennen koneeseen hyppäämistä. Seikkailu sai alkunsa!

Pariisiin päästyämme, lähettiin ettimään bussia joka kuljettaisi meidät hotellille. Meillä oli 22 tunnin vaihto Pariisissa, eikä me haluttu viettää yötä kentällä joten tehtiin huippulöytö ja otettiin hotelli 33 eurolla. Mä lähdin lukemaan bussikarttaa jolloin hauska sattuma kävi! Kaks tyttöä oli lukemassa bussikarttaa ja pähkäili mikä bussi veisi heidät hotellilleen. Tytöt puhuivat suomea, joten päätin kysyä mihin hotelliin he olivat menossa. Sattuikin, että meillä oli sama hotelli varattuna, joten lyöttäydyttiin yhteen ja löydettiin lopulta yhdessä hotellille. Bussimatkalla kerettiin tutustua ja saatiin kuulla jotain ihan älytöntä, nääkin tytöt oli menossa Costa Ricaan ja vielä samoilla lennoilla! :-D

Hotelli oli 33 euron arvoinen - hieman kulahtaneet lakanat, haiseva viemäri sekä vessa joka muistutti Tallinkin hyttivessoja. 

Hetken huilattuamme, päätettiin lähteä tyttöjen kanssa yhtä matkaa Pariisiin keskustaan. Meillä oli muutenkin telepatiayhteys koko sen ajan mitä saatiin yhessä olla, avattiin meidän hotellihuoneen ovi ja tytöt oli käytävällä tulossa koputtamaan meidän oveen. :-D Meidän piti ensin ottaa bussi takaisin Charles de Gaullen lentokentälle, josta juna kulki keskustaan. Bussia odotellessa ihasteltiin meidän hotellin hieman kämäistä joulukuusta, sekä ihan huikeaa kylttiä jossa luki jopa japaniksi schh!!

Hetken me jouduttiin pähkäilemään millä lipuilla me päästään keskustaan, mutta muuten kaikki sujui kuin ruusuilla tanssi. Päästiin junasta ulos jonnekkin, missä ihan ydinkeskusta sekä nähtävyydet pitäs olla lähettyvillä. Ennen kun sen enempää lähettiin tallustelemaan, oli pakko tankata! Mentiin aikalailla ensimmäiseen kuppilaan mikä vastaan tuli. Reissun alotuksen kunniaks päätettiin vetää burgerit. Sama ruoka kaikille ettei ateriakateus iskisi! 

Kun masut oltiin saatu täyteen, pistettiin yhteiseks päämääräks Eiffel-torni. Meillä oli pari kämänen kartta mutku ei tiedetty kumpaan suuntaan lähteä, niin kysyttiin hieman apua. Siinä kävellessämme alkoikin sitten satamaan. Ei silti otettu metroa sillä päästiin sillalle josta Eiffel-torni jo näkyi. Ei vaan älytty sitä, kuinka pitkä matka meillä oli vielä käveltävänä...

Käveltiin noin 5 kilometriä kaatosateessa ennen kuin päästiin perille. Oltiin kuin ryhmä uitettuja koiria, mutta ties mitkä kiukunpoikaset unohtuivat perille päästyämme. Meitä jopa nauratti oma tyhmyytemme kun tajuttiin kuinka pitkä matka oltiin jouduttu kävelemään. Kerettiin just Eiffel-tornille näkemään kuinka strobovalot pistettiin päälle ja koko torni säkenöi muutaman minuutin ihan uskomattoman näköisenä! Kylmissämme päätettiin keksiä jotain lämmikettä, ja mikä sen parempi tapa lämmitellä kuin juuri paistetut crêpesit! 

Päästiin hotellille hyvissä ajoin. Suunnitelmissa oli kuuma suihku, vähän ruokaa hotellin ruoka-automaateilta sekä aikainen nukkumaanmeno. Suihkusta ei tullut kuin kylmää vettä, ei saatu vaihdettua seteiletä kolikoihin eli elettiin Tytin kanssa sipsipussilla, julia karkeilla sekä kinder bueno patukoilla. Unta ei saatu kuin 5 tuntia huoneessa jossa lämmityskään ei toiminut. 

Aamulla suunnattiin väsyneinä kentälle, me Tytin kanssa vähän ennen tyttöjä sillä he olivat jo checkanneet matkalaukkunsa eteenpäin. No me saatiin kokea normaalin lähtöselvityksen sijaan ihan järkyttävät kuullustelut meidän matkasta, yksitellen vielä. Kyseessä oli ihan perus turvallisuustarkastus sillä lennettiin jenkkien kautta, mutta hieman hiillosti kun tuli kysymyksiä kuten milloin olet pakannut laukkusi, milloin olet ostanut kamerasi yms. 

Meidän 10 tuntinen lento sujui yllättävän mutkattomasti. Kävin vessassa 20 kertaa, katsoin ylisurkean elokuvan, saatiin taukoamatta ruokaa ja koetin torkahdella huonolla menestyksellä. Stuerttikin tuli sanomaan meille, että näytetään olevamme viinilasillisen tarpeessa. Lopulta päästiin Miamin kentälle, jossa väsymys alkoikin jo painaa. Näette ehkä kuvistakin, että jutun laatu on ollut ihan huippua. Ostettiin Taijan kanssa ylimakeat CSI Miami lippikset ja leikittiin rikostutkijoita kun taas lippiksettömät olivat olevinaan rosvoja, mutta näyttivät enemmänkin luolassa asuvilta kylähulluilta. ;-)

Ps. Huomatkaa mun ja Tytin yhteensointuvat velourit. ;-) Oli meinaan mukava matkustaa noissa!

Lisää kuvia ei ole enää itse lennoilta tai San Joséhen saapumisesta. Viimesellä lennolla nukahdettiin kaikki. San Josén kentällä sanottiin tytöille hyvästit, sillä me jatkettiin eri suuntiin. Selvittiin ensimmäisestä pitkästä matkasta kunnialla, laukutkin löysin oikeaan osoitteeseen. Lisää Costa Ricaan saapumisesta sekä matkan tapahtumista seuraavassa matkapostauksessa. :-)

Aika sanoa hyvästit...

...Ystävälle joka on ollut turvanani melkein 7 vuoden ajan. Tämä ystävä on antanut elämälleni rytmin, kaunistanut minua ja suojannut minua täydellisesti. Maanantaina kohtaamme viimeisen kerran, kun napsin hänet viimeistä kertaa viimeisestä kiekostani. Aika sanoa heipat. E-pillereille.

Mä alotin e-pillereiden syömisen tosi nuorena, en muista olinko edes 15 täyttänyt. Muistan vaan, että mun suurin huolenaihe oli se, etten halunnut muiden tietävän. Mähän olin vasta ysillä ja e-pillereitä syödään useinmiten ehkäisyn takia. Mua pelotti, että jos muut tietää ne alkaa luulla että syön niitä juuri ehkäisyn takia jolle mulle ei ollut tarvetta siinä iässä. 

Mä alotin pillereiden syömisen koska mua vaivas tosi paha akne, varsinkin selässä. Mä olin jo kokellut kaikenmaailman rasvat ja antibiootit eikä mikään tuntunut tehoavan. En kuitenkaan uskaltanut lähteä syömään roaccutania sillä harva oli sitä silloin käyttänyt ja lääkärikin kertoi enemmän haitoista kuin hyödyistä. Jäljelle jäi yksi vaihtoehto, diane nova merkkiset e-pillerit jotka myös pitivät aknen loitolla.

Mä en hirveästi tiennyt e-pillereistä silloin muuta kuin että ne suojaavat raskaudelta. Tuskin luin edes pakkausselostetta missä kerrottiin mahdollisista sivuvaikutuksista. Monet on multa kysyny, että tuliko mulle mitään sivuvaikutuksia pillereiden aloitettuani. Mä en valitettavasti osaa vastata kysymykseen sillä silloin en osannut edes etsiä niitä. 

Nyt vanhempana oon kuitenkin päätyny muutamaan kohtaan jotka on muuttunu pillereiden aloitettuani. Mulla oli ennen päänsärkyjä hyvin harvoin, nykyään kutsun itseäni mun kavereiden omaks säänennustajaks sillä aina ennen sadetta, mun päätä alkaa jomottaa ihan vietävästi. Päänsärkyjen lisäks mun tissit kasvo kuppikoolla pillereiden myötä. Mä lihosin myös jonkin verran, mutten halua syyttää vaan epillereitä. Uskon, että jokunen kilo tuli suoraan pillereiden takia. Loput tulivat sitten sen loputtoman makeanhimon myötä, jota pillerit myös osaavat aiheuttaa. En osaa sanoa, koinko mitään mielialaheittelyjä jotka olis pillereistä johtunu. Mä olin muutenkin siinä iässä jossa ovet paukkuivat jo ihan muista syistä. Mielialaheittelyt tulivat silti tutuiksi kokeiltuani muutaman kuukauden yasmineita, jotka eivät sopineet minulle ollenkaan.

Oon siis näiden vuosien aikana kokeillut myös muita pillereitä kuin diane novaa. On tullut testattua cypretyliä, gestodilattia sekä yasmineita. Mikään niistä ei ole sopinut minulle, sillä kaikkien käytön lopputuloksena akne on tullut takaisin. Oon halunnut testata muita sortteja, sillä ymmärtääkseni diane novassa on korkea hormonipitoisuus. Silti oon aina palanu takasin diane novaan, sillä se tuntuu sopivan mulle parhaiten. Mua on tässä vuosien mittaan alkanu ahdistaa nää ylimääräset hormonit joita oon kroppaani ahdannut, tuleeko ne vaikuttamaan negatiivisesti joskus tulevaisuudessa?

Mä en lopeta e-pillereitä siksi että mä haluaisin. E-pillerit on mun mielestä yks maailman helpottavimmista keksinnöistä - menkat pysyy säännöllisenä ja niitä pystyy siirtämään, oikein käytettynä mahdollisuus tulla raskaaksi on hyvin pieni ja iho parani, ainakin mulla. Toisaalta on hyvin ahdistavaa jättää pois se turvallisuuden tunne, mitä e-pillerit on mulle näiden vuosien aikana suonut. Nyt vaan vaikuttaa siltä, että mun kroppa ei enää siedä noita pillereitä jonka syystä lääkäri käski pitämään ainakin 3 kuukauden tauon. 

Oikeestaan pitäs olla helpottunu että tää hormoonien tankkaaminen päättyy. Sen sijaan mun on pakko myöntää, että mua vähän pelottaa. Tuleeko mun luonne muuttumaan? Tuunko mä olee sama vanha mä kun oon "puhdas" noista hormoneista? Paheneeko mun iho yhtä pahaks? Meneekö mun kuukautiskierto ihan sekaisin? Tuleeko jotain oireita pillereiden lopettamisesta? yms. Noihin kysymyksiin en voi vastata ennen kuin olen päässyt pillereistä eroon. Tää on tuskin viimenen kerta ku pillereitä käytän, mutta vähintään 3 kuukauden tauko olis nyt edessä.

Löytyykö keneltäkään kokemuksia e-pillereiden lopettamisesta? Tuliko mitään oireita? :-)

Rakkauspopot ja panostusshamppoot

Mulla kävi alkusyksystä semmonen insidentti, että olin netistä tilannut maailman täydellisimmät bootsit sekä saappaat, mutta lopulta vain saappaat saapuivat perille. Ei ollu itku kaukana kun en saanutkaan niitä odottamiani bootseja. Mua jäi pitkäks aikaa harmittaa kyseiset kengät, sillä ne oli just sellaset mitä olin pitkään ettiny.

Noh kuukaudet vieri ja unohdin kenkämurheet. Tähän päivään asti. Selasin normaalisti mun instagramia, kun huomasin meidän Vaasan bikbokin tyttöjen päivittäneen kuvia uusista tuotteista instagramsivulleen. Sieltähän ne löytyi, miltei tismalleen samanlaiset kuin netistä tilaamani. Näissä oli vielä se positiivista, että varsi oli pidempi. Voi tätä onnea!

Hirveistä vatsakivuista huolimatta, pyöräilin koulusta suoraan keskustaan. Suunnistin askeleeni bikbokkiin, nappasin ympärilleni katsomatta kengistä oman kokoni ja lähdin sovittamaan. Jos mä vaikka syön jotain hirveän hyvää ruokaa, tulee sellanen "oih" fiilis kun ei kerta kaikkiaan sanotuksi saa miten hyvää ruoka onkaan. Mulla oli vähän vastaava fiilis kun vedin nää jalkaan, kuinka kornilta se kuullostaakin. Siis ihan huippuhyvät jalassa ja vielä ylimakean näköset. 

Oli pakko vielä kassalla myyjälle hehkuttaa näitä kenkiä ja kiittää siitä, että olivat lisänneet just nämä kengät instagramiinsa. Hintaa kengillä tais olla 64,95.

Kerran kun keskustassa olin, en päässyt heti kotiin lähtemään. Oli ensinnäkin pakko käydä keskustan Cubuksessa moikkaamassa tyttöjä sekä kattomassa onko tullu jotain jänniä uutuuksia, hirveät vierotusoireet kun ei oo ite ollu töissä reiluun kolmeen viikkoon! Lopulta löysin itseni joidenkin ihmeellisten reittejen kautta Kicksistä, jonne mun ei tosiaankaan ollu aikomus mennä. 

Sain siinä seilaillessani sitten kuningasidean, multahan on shamppoo ja hoitoaine loppu! Ja ei, mä en voinu mennä esimerkiks anttilaan niitä ostamaan, sillä sinnehän oli jopa muutaman sadan metrin matka. En silti viittiny pistää useita kymppejä shamppoohon, vaikka vähän olis kyllä hiukonu. Huomasin sitten että Kicksillä oli John Friedan tuotteet -25% alennuksessa. Muistin joskus käyttäneeni kyseisen merkin shamppoota, ja todenneeni sen todella hyväksi. Nyt lähti siis kerralla sekä shamppoo että hoitoaine 15 euron yhteishintaan. Ei paha hinta vähän paremmista tuotteista. 

Ei pirunmoinen pakkanenkaan enää haitannu kun pyöräilin kotiin, ihme mitä pari uutta juttua voikaan saada aikaseks. :-D

Kun stressi iskee

Tiiättekö tän tunteen, kun asioita on niin paljon tehtävänä, että tuntuu siltä kuin kaikki pian romahtaa päällesi. Mulla ei ollu mikään pehmeä lasku joululoman jälkeen, palasin arkeen jossa mua odotti tentti, useammat esitelmät sekä analyysit. Aikaa siis ihan muutama päivä kaikkien näiden tekoon. Aina kun mä tunnen, että pieni paniikki alkaa ottaa valtaa, hengitys ahdistaa ja epätoivo iskee - mun pitää ottaa hetki ja pysähtyä. Hengittämään.

Mä oon semmonen ihminen, joka ei ymmärrä paniikin päälle ennen kuin se pimpottaa ovikelloa. Mä oon hyvä unohtamaan stressintekijät siihen asti kunnes niiden ohi ei enää voi katsoa. Otan mielelläni vastuuta ryhmätöistä, sillä silloin niistä tulee juuri sellaisia kuin haluan. Suunnittelen itselleni helposti liikaa ohjelmaa. Otan mielelläni lisää työvuoroja, jotta unohtaisin mahdolliset huolet ja koulujutut. Jälkeenpäin kaduttaa.

Viime keväänä mulle tuli stoppi, kun kasasin niskoilleni liikaa hommia sekä töistä että koulusta. Sen lisäksi oli muitakin ongelmia. Se johti loppuunpalamiseen, jota en koskaan enää halua kokea. Viime kevään jälkeen olen oppinut, ettei mikään ole niin suuren stressin arvoista. Menkööt yksi ryhmätyö penkin alle kunhan minä voin hyvin.

Nykyään, kun tunnen että ahdistus tekee tuloaan, vedän pari syvää henkäisyä ja rupean päässäni ratkomaan palapeliä, jonka avulla saan tehtyä kaiken niin harmittomasti kuin mahdollista. Suunnittelu on ollut mulle kaiken a ja o, mutta sen lisäksi myös sen ymmärtäminen, ettei aina tarvitse olla täydellinen. 

Stressin poissa pitämiseen mulla on myös eri kikkoja. Ensinnäkin, mä yritän syödä hyvää, helppoa ja terveellistä ruokaa. Mulle ruoka tuo helposti lohtua, mutta morkkiksen välttämiseksi yritän keksiä jonkun terveellisemmän vaihtoehdon. 

Tänään mun stressinlievitysruokana toimi itsetehty guacamole, raejuusto ja hapankorput.

Mulle stressiä lievittää myös hyvän musan kuunteleminen. Muutama tän hetkinen lempparibiisi on

Bastille-Of the night/Arctic Monkeys-Do i wanna know/Lorde-Team/Awolnation-Sail

Musiikin fiilistelyn lisäks mielen saa aina paremmaks salilla, lenkillä tai jollain muulla urheilullisella aktiviteetilla. Todistetustihan niitä endorfiinejä vapautuu urheillessa, ja just nää endorfiinit on saanu mut jatkamaan yli monen vaikean esteen! 

Kun mieli on ihan maassa ja hommat tuntuu ylipääsemättömiltä, haen tukea niiltä, joilta sen aina saa. Ystäviltä siis. Vaikkei kavereiden kanssa itse stressiahdingosta puhuisikaan, tulee hirveän paljon parempi mieli kun saa hetkeks unohtaa kaiken muun ja olla niitä samoja nutipäitä mitä me aina ollaan kavereiden kesken.

Lopuksi se ehkä tärkein - hyvät yöunet! Mun mieliala vaihtelee nukuttujen tuntien mukaan, ja jos valmiiks väsyneen-äksyyn meikäläiseen iskee stressinpoikaset, katastrofi on taattu. Joten sen välttääkseni, on aika sanoa koneelle hyvät yöt, vetää villasukat jalkaan ja painua pehkuihin. :-)

Illan jugurttiherkku

Nyt kun arki hitaasti mutta varmasti alkaa taas rullaamaan, on aika ottaa itseään niskasta kiinni ja pistää taas syömiset ja liikunnat kuntoon. Ollaan jo sovittu kaverin kanssa herkuton helmikuu, mutta sitä varten voisi hieman valmistautua ettei sokerin poisjättö tule hirveänä shokkina. Noh illan myötä mulle tulee aina hirveä herkkuhimo, jolle päätin keksiä tänään jonkun terveellisemmän vaihtoehdon jolla ehkä sais nää iltaherkuttelut kokonaan pois.

Itse käytin tähän kahta eri pähkinäsorttia, eli pistaasia sekä saksanpähkinää. Tämän lisäksi hieman kookoshiutaleita sekä reilusti maustamatonta jugurttia. Jos makeammaksi haluaa, käytä maustettua jugurttia!

Mulla oli ensin vähän kuorittavaa, ja ton jälkeen tää mun kämppä näyttikin siltä et sodassa ois oltu :-D Sain noukkia pähkinänkuoria muunmuassa patterin välistä...

Seuraavaks pähkinät pienemmäksi, koko oman maun mukaan!

Sitten vaan pähkinät, desi kookoshiutaleitä ja reipas loraus jugurttia! Kaikki sekaisin niin, että seos on kuitenkin melko juoksevaa. 

Jaa seos muotteihin tai levitä esimerkiksi tarjottimelle. Pakkaseen ja ei kun odottamaan!

Ja tadaa! Tältä mun lopputulos näytti. Helppoa kuin heinänteko! Mitään hirveän makeaahan tämä ei ole, kun kookostakaan en lorauttanut mitään hirveitä määriä. Jos on perso makealle niin laita sitä maustettua jugurttia tai miksei esimerkiksi mansikoita mukaan! Itse säilytän noita pakkasessa ja pistän muutamat sitten aina mielen mukaan jääkaappiin hieman sulamaan. Vähän niinku jäätynyttä jätskiä söis :-D Nam!

VS Bombshell

Kotona ollaan! 2 viikkoa reissaamista teki tehtävänsä ja voin sanoa, että on ihanaa olla kotona! Tiedettiin jo etukäteen, että tällä reissulla shoppailut jää vähemmälle. Rahaa meni reissussa silti vaikkei takasin Suomeen lähtenytkään hirveästi rantapyyhettä ja lippistä enempää. Miamin lentokentällä konetta odottaessa, poikettiin kuitenkin taxfree myymälässä, jossa meitä kohtasi hylly jonka parissa vietimmekin suuren ajan odotteluajasta. Kyseessä oli nimittäin Victoria's Secretin tuotehylly. Itse en ole liikkeessä koskaan käynyt saati sitten tuotteisiin tutustunut, joten tämä pieni hyllykkö oli riemun asia!

Pitkän pähkäilyn jälkeen päädyin kuitenkin tuotesettiin johon ihastuin heti ensi silmäyksellä - nimittäin VS Bombshell settiin johon kuului pirtsakan värinen meikkipussi, vartalovoide, suihkugeeli sekä body mist. Meikkipussi oli just täydellisen kokoinen - siihen mahtuu kaikki hammasharjasta hiusharjaan, kosteusvoiteesta puuterihuiskuun. 

Päästyäni kotiin, mä tajusin etten missään vaiheessa ollu ees testannu tota tuoksua. :-D Olin siis periaatteessa sokkona ostanut tuoksun ihan vain putelon ja pinkkeyden perusteella. Ensisuihkaisu ja nuuhkaisu johti silti positiiviseen reaktioon, tää oli just mun tyyppinen setti sekä tuoksultaan että ulkonäöltään. Tiiättekste sen fiiliksen, kun on niin hyvä tuoksu ettei osaa olla muuta kuin hymyssä suin kun on sellanen fiilis et oikeesti tuoksuu hyvältä. Just niin urpolta kun kuvittelette sen näyttävän, siltä mä näytin koko eilisen. Anyways, oon onnellinen (ja köyhä...)!

2013 - muutosten vuosi

Mulle vuosi 2013 oli muutosten aikaa, ja voin rehellisesti sanoa ettei mikään muu oo opettanu mulle enemmän elämästä kuin tämä kohta kulunut vuosi. Mä olen oppinut itsestäni asioita, jotka luulin mahdottomaksi. Mä olen selvinnyt asioista, jotka aiemmin koin mahdottomiksi. Mä oon kasvanu niin älyttömästi ihmisenä, enkä tuu koskaan olemaan tarpeeksi kiitollinen siitä, että sain kokea tämän vuoden ylä- ja alamäkineen.

TAMMIKUUSSA alkoi ongelmien myöntäminen. Paino-ongelmat ja parisuhdekoukerot pisti miettimään, mitä elämältä haluaa. Aloin panostaa enemmän itseeni ja ymmärsin, että kaikki lähtee itsestä. Kukaan ei voi elää mun elämää mun puolesta, vaan mun on tehtävä mun elämä sellaiseksi kuin haluan. 

"Oon vuokralla mun kehossa

Asunnon maksan ruokapalkalla

Maali rapisee seinät lohkeilee

Kuka korjaa."

HELMIKUU. Kuukausi josta mulla ei ole muistikuvaakaan. Kuvia koneella tasan 0, instagramista jouduin nää poimimaan. Heitettiin perheen kanssa viikon reissu ruotsiin, varmaan yks viimesistä matkoista näin perheen kesken. Musta tuntuu, että tää kuukausi meni aikalailla sumussa. Painonpudotus oli mielessä numero 1, jonka takia varmaan muut asiat on jääny unholaan.

"Seisot äärellä jyrkänteen, älä eteenpäin astu, ota järki käteen.

Mikä eteen kun juttus ei toiminutkaan?

No ainakaan et saa käydä luovuttamaan, luova tauko on paikallaan."

MAALISKUU, valoa tunnelin päässä. Parin kuukauden tiukan setin jälkeen olin päässyt muutamasta kilosta eroon ja sitä mukaa itseluottamus kasvoi. Rikoin sääntöjäni, ja hankin iphonen. Paras hankinta ikinä! :-)

"Strike the match, play it loud, giving love to the world

We'll be raising our hands, shining up to the sky."

HUHTIKUUSSA suhdeongelmat alkoivat ilmetä. Yritin ummistaa silmäni ja pakottaa itseni uskomaan, että kaikki on hyvin. Muut asiat tuntuivat sujuvan paremmin kuin hyvin. Hiusväri vaihtui ja uskalsin rueta käyttämään tyköistuvempia vaatteita. Hain myös uutta työpaikkaa, jonka lopulta sain. 

"Don't make me sad, don't make me cry

Sometimes love is not enough and the road gets tough

I don't know why."

TOUKOKUU oli yhtä vuoristorataa. Maailman surkein vappu ei antanut hirveän positiivista aloitusta kuukaudelle. Pistin itseni likoon rakkauden takia, jota ei loppujen lopuksi ollutkaan. Painoin 50 tuntista työviikkoa samalla kuin suhdeasiat rassas sillä tuloksella että olin suurimman osan kesästä henkilökohtaisella "hermolomalla". Opin sen, ettei mikään ole loppuunpalamisen arvoista. Itsestään täytyy pitää huolta! 

"But how we move from A to B

It can't be up to me 'cause you don't know.

Eye to eye, thigh to thigh, I let go."

KESÄKUUSSA koko mun silloinen elämä teki täyskäännöksen. 4 vuoden parisuhde huuhtoutui vessanpöntöstä alas ja olinkin suurimman osan kuukaudesta täysin hukassa. En uskonut osaavani olla yksin. Vaikka kuukauteen liittyy paljon kivuliaita muistoja, koin paljon mahtavia juttuja kuten miniloman Barcelonassa. Mä aloin ymmärtämään oman arvoni sekä sen kuinka sinisilmäinen olin ollutkaan. Kesäkuu tosissaan avas mun silmät.

"Kaukaa näen kaiken paremmin

tän valheen jota todeksi luulin

kaukaa kuulen äänes hiljemmin

en vastaa enää vaikka anteeksi antaisin."

HEINÄKUUHUN kuului paljon ponnisteluja sillä alhaalta on aina hankalaa päästä ylös. Mä löysin itsestäni vahvuuksia joita en uskonut löytäväni. Vietin aikaa ystävien kanssa ja kuukauden kruunasi surffireissu Portugaliin. Heinäkuussa etsin itseäni, sillä eron myötä tuntui että kadotin samalla osan identiteetistäni. Korvasin puuttuvan palan urheilulla ja entisestä urheilunvihaajasta alkoi kuoriutua elämäntapaliikkuja. Käytiin myös musen keikalla. Tutustuttiin Mean kanssa, ja ollaan kumpikin ihmetelty sitä, että miten meistä niin lyhyessä ajassa tuli niin hyviä ystäviä.

"Hur dom än försöker ta oss ner på jorden.

Hur dom än vill se oss gå med tunga steg.

Ska jag göra det fast ingen verkar tro mig.

För den enda vägen uppåt nu är ner."

ELOKUUSSA palaset alkoivat löytää paikkansa. Mä vietin paljon aikaa kavereiden kanssa ja aloin tosissani panostaa mun uuteen työpaikkaan. Lopetettuani vanhassa työpaikassani tuntui siltä että nyt se vanha tuttu elämä on taakse jäänyttä. Asiat tuntuivat vihdoinkin järjestyvän. Pitkästä aikaa pystyin nauramaan kevyellä sydämellä. Samaa tahtia kuin kilot oli karisseet, alkoi sydän tuntua yhä kevyemmältä päivä päivältä.

"I got my red dress on tonight

Dancing in the dark in the pale moonlight

Done my hair up real big beauty queen style

High heels off, I'm feeling alive."

SYYSKUUSSA alkoi taas koulut ja sen myötä oli ties minkämoista häppeninkiä. Päätin, että tästä syksystä teen erilaisen. Käyn bilettämässä, osallistun ainejärjestön tapahtumiin, treenaan ja tutustun uusiin ihmisiin. Mä aioin korvata masistelemalla menetetyn vuoteni ja ottaa kaiken ilon irti loppuvuodesta.

"You could climb a ladder up to the sun

Or write a song that nobody had sung

Or do something that's never been done."

LOKAKUU oli rankka kuukausi sekä henkisesti että fyysisesti. Harjottelun myötä tuli valvottua monta yötä tunteja valmistellessa. Vietin paljon aikaa maailman parhaimman siskoni kanssa.

"Se mitt stora problem är att mina problem

Är så pass små att dom knappt räknas som problem."

MARRASKUUSSA tuli pidettyä hauskaa. Harjottelu loppui ja tuli vietettyä ikimuistoiset synttärit. Vaikka treenailut alkoi mennä päin pöperöä, olin onnellinen. Vihdoinkin pystyin rehellisesti sanomaan että nyt on uusi luku elämästä auennut. Aloin tapailemaan uusia ihmisiä. Kuukauden kruunasi tatuointi, joka tulee aina muistuttamaan mua kyseisestä vuodesta sekä siitä, että vaikeudet on voitettavissa.

"Walking out into the dark

Cutting out a different path

Lead by your beating heart."

JOULUKUUSTA ei oo menny kun vasta puolet, mutta mulla on fiilis että tästä tulee hyvä kuukausi. Oon löytäny kadotetun treenikipinäni ja pikkuhiljaa alkaa joulufiilis vallata myös meikäläisen. Tasan kahden viikon päästä lähden elämäni suurimpaa seikkailua kohti; Atlantin yli banaanien valtakuntaan, eli Costa Ricaan. Elämä on voittanut. :-)

"Mä olen ollut nunna ja don juan

kerjäläinen ja kenraali armeijan.

Muistan kirkkauden."