Aamu alkoi aikaisella herätyksellä, kello ei tainnut edes kuutta näyttää kun kömmittiin peiton alta aamutoimia tekemään. Tytti oli tullut yökylään jotta päästäs samaa matkaa kentälle. Aamupala meni vähän nipin napin suusta alas, jännitys oli kova! Helsinki-vantaalta meitä lähti ensimmäinen lento Pariisia kohti. Oltiin ajoissa kentällä, joten kerettiin nappaamaan aamuteet ja parit kuvat ennen koneeseen hyppäämistä. Seikkailu sai alkunsa!
Pariisiin päästyämme, lähettiin ettimään bussia joka kuljettaisi meidät hotellille. Meillä oli 22 tunnin vaihto Pariisissa, eikä me haluttu viettää yötä kentällä joten tehtiin huippulöytö ja otettiin hotelli 33 eurolla. Mä lähdin lukemaan bussikarttaa jolloin hauska sattuma kävi! Kaks tyttöä oli lukemassa bussikarttaa ja pähkäili mikä bussi veisi heidät hotellilleen. Tytöt puhuivat suomea, joten päätin kysyä mihin hotelliin he olivat menossa. Sattuikin, että meillä oli sama hotelli varattuna, joten lyöttäydyttiin yhteen ja löydettiin lopulta yhdessä hotellille. Bussimatkalla kerettiin tutustua ja saatiin kuulla jotain ihan älytöntä, nääkin tytöt oli menossa Costa Ricaan ja vielä samoilla lennoilla! :-D
Hotelli oli 33 euron arvoinen - hieman kulahtaneet lakanat, haiseva viemäri sekä vessa joka muistutti Tallinkin hyttivessoja.
Hetken huilattuamme, päätettiin lähteä tyttöjen kanssa yhtä matkaa Pariisiin keskustaan. Meillä oli muutenkin telepatiayhteys koko sen ajan mitä saatiin yhessä olla, avattiin meidän hotellihuoneen ovi ja tytöt oli käytävällä tulossa koputtamaan meidän oveen. :-D Meidän piti ensin ottaa bussi takaisin Charles de Gaullen lentokentälle, josta juna kulki keskustaan. Bussia odotellessa ihasteltiin meidän hotellin hieman kämäistä joulukuusta, sekä ihan huikeaa kylttiä jossa luki jopa japaniksi schh!!
Hetken me jouduttiin pähkäilemään millä lipuilla me päästään keskustaan, mutta muuten kaikki sujui kuin ruusuilla tanssi. Päästiin junasta ulos jonnekkin, missä ihan ydinkeskusta sekä nähtävyydet pitäs olla lähettyvillä. Ennen kun sen enempää lähettiin tallustelemaan, oli pakko tankata! Mentiin aikalailla ensimmäiseen kuppilaan mikä vastaan tuli. Reissun alotuksen kunniaks päätettiin vetää burgerit. Sama ruoka kaikille ettei ateriakateus iskisi!
Kun masut oltiin saatu täyteen, pistettiin yhteiseks päämääräks Eiffel-torni. Meillä oli pari kämänen kartta mutku ei tiedetty kumpaan suuntaan lähteä, niin kysyttiin hieman apua. Siinä kävellessämme alkoikin sitten satamaan. Ei silti otettu metroa sillä päästiin sillalle josta Eiffel-torni jo näkyi. Ei vaan älytty sitä, kuinka pitkä matka meillä oli vielä käveltävänä...
Käveltiin noin 5 kilometriä kaatosateessa ennen kuin päästiin perille. Oltiin kuin ryhmä uitettuja koiria, mutta ties mitkä kiukunpoikaset unohtuivat perille päästyämme. Meitä jopa nauratti oma tyhmyytemme kun tajuttiin kuinka pitkä matka oltiin jouduttu kävelemään. Kerettiin just Eiffel-tornille näkemään kuinka strobovalot pistettiin päälle ja koko torni säkenöi muutaman minuutin ihan uskomattoman näköisenä! Kylmissämme päätettiin keksiä jotain lämmikettä, ja mikä sen parempi tapa lämmitellä kuin juuri paistetut crêpesit!
Päästiin hotellille hyvissä ajoin. Suunnitelmissa oli kuuma suihku, vähän ruokaa hotellin ruoka-automaateilta sekä aikainen nukkumaanmeno. Suihkusta ei tullut kuin kylmää vettä, ei saatu vaihdettua seteiletä kolikoihin eli elettiin Tytin kanssa sipsipussilla, julia karkeilla sekä kinder bueno patukoilla. Unta ei saatu kuin 5 tuntia huoneessa jossa lämmityskään ei toiminut.
Aamulla suunnattiin väsyneinä kentälle, me Tytin kanssa vähän ennen tyttöjä sillä he olivat jo checkanneet matkalaukkunsa eteenpäin. No me saatiin kokea normaalin lähtöselvityksen sijaan ihan järkyttävät kuullustelut meidän matkasta, yksitellen vielä. Kyseessä oli ihan perus turvallisuustarkastus sillä lennettiin jenkkien kautta, mutta hieman hiillosti kun tuli kysymyksiä kuten milloin olet pakannut laukkusi, milloin olet ostanut kamerasi yms.
Meidän 10 tuntinen lento sujui yllättävän mutkattomasti. Kävin vessassa 20 kertaa, katsoin ylisurkean elokuvan, saatiin taukoamatta ruokaa ja koetin torkahdella huonolla menestyksellä. Stuerttikin tuli sanomaan meille, että näytetään olevamme viinilasillisen tarpeessa. Lopulta päästiin Miamin kentälle, jossa väsymys alkoikin jo painaa. Näette ehkä kuvistakin, että jutun laatu on ollut ihan huippua. Ostettiin Taijan kanssa ylimakeat CSI Miami lippikset ja leikittiin rikostutkijoita kun taas lippiksettömät olivat olevinaan rosvoja, mutta näyttivät enemmänkin luolassa asuvilta kylähulluilta. ;-)
Ps. Huomatkaa mun ja Tytin yhteensointuvat velourit. ;-) Oli meinaan mukava matkustaa noissa!
Lisää kuvia ei ole enää itse lennoilta tai San Joséhen saapumisesta. Viimesellä lennolla nukahdettiin kaikki. San Josén kentällä sanottiin tytöille hyvästit, sillä me jatkettiin eri suuntiin. Selvittiin ensimmäisestä pitkästä matkasta kunnialla, laukutkin löysin oikeaan osoitteeseen. Lisää Costa Ricaan saapumisesta sekä matkan tapahtumista seuraavassa matkapostauksessa. :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti