COSTA RICA OSA 2 - Playas del Coco

Saavuttiin San Joséhen lauantai-iltana jossa Lilli meitä jo odottikin! Koko reissun tarkoitus oli vihdoinkin päästä Lillin luokse kylään, sillä sinne ei yks kaks noin vaan lähdetä. Lilli on asunut jo muutaman vuoden Costa Ricassa.  Hän oli lukioaikana vaihdossa Costa Ricassa, rakastui sekä maahan että mieheen ja jäi sitten sinne.

Jouduttiin yöpymään hotellissa yön verran, sillä Lillin kotikaupunki oli 5 tunnin bussireissun päässä. Väsyneinä useamman päivän reissaamisen jälkeen uni maistui paremmin kuin hyvin. Seuraavana päivänä aikaisin ylös ja nokka kohti Cocoa!

Bussi oli onneksemme hyvin nykyaikainen - pehmustetut penkit sekä ilmastointi! Tehtiin pieni stoppi kesken matkaa ja teki hyvää vähän ojentaa jäseniä! Napattiin myös marketista tollaset ihanat hedelmärasiat, ja voin sanoa etten oo ikinä maistanu yhtä hyviä hedelmiä! Valitettavasti bussista uupui vessa ja viimeiset puolitoista tuntia oli aika tuskaa kun pidäteltiin pissahätää kuoppaisella maantiellä...

Perille päästyämme meitä kohtasi pieni karvainen yllätys. Lilli oli "unohtanut" kertoa, että kissan lisäksi heillä majailee nykyään myös koiranpentu nimeltä Figo. Annettiin Tytin kanssa Figolle kuitenkin aika äkkiä uusi nimi - hieman höntsän näköinen jotenkin rönttöisä karvakasa muistutti hyvin vahvasti Uuno Turhapuroa. Koira kulki siitä lähtien nimellä Uuno, ainakin kun me Tytin kanssa sitä kutsuttiin. Nimi aiheutti kuitenkin pientä hämmennystä, kun Lillin costaricalainen poikaystävä luuli meidän tarkoittavan nimellä "Uuno" numeroa 1...

Hetken huilattuamme, vedettiin päälle bikinit ja lähdettiin rantsua päin! Lillin koti oli 5 minuutin päässä rannasta ja pihalla oli myös allas, joten helpotus helteeseen oli lähellä. Käytiin ensimmäiseksi nostamassa hieman rahaa ja jotain mitä tuun kaipaamaan on noi Costa Rican colonit. Itse kurssi oli ihan sekaisin, jos halusit 10€ sun piti nostaa 600 colonia. Eli kannoin lompakossani normaalisti sen 30 000 rahaa, mikä kuullostaa ihan järkyttävältä summalta. :-D Rahoja kuitenkin koristi niin huiput kuvat että nää päihitti komeudellaan jopa monopolirahat. 

Tavaksi meille tuli päivittäiset batidokset, eli smoothiet. Jos mä jotenkin voisin, oisin ottanut ton smoothiekojun ja pystyttäny sen tähän naapuriin. Tuoreista hedelmistä tehdyt smoothiet ei voi olla muuta kuin taivaallisia, ja niinhän ne olikin. Pari ekaa päivää mentiin piña coladan makuisilla mutta löysin itselleni kuitenkin uuden lempparin jossa oli muunmuassa kookosta, banaania ja mansikkaa. Mulle tulee ihan vesi kielelle kun ajattelen noita smoothieita :-D 

Itse Coco on siis kaupunki Guanacasten maakunnassa. Lilli oli kertonut meille etukäteen, että Coco on turistien suosima kaupunki. No se mitä turisteilla tarkoittaa, voi tarkoittaa montaa eri asiaa. Me oltiin valmistauduttu kirjavaan ihmiskansaan josta löytyis kaikkea paikallisista jenkkeihin, kiinalaisista eurooppalaisiin. Väärässä oltiin. Turistit täällä oli enemmänkin paikallisia, länsimaalaisia näkyi maksimissaan kourallinen. Kun kolme blondia tyttöä kadulla kuljeksi oli autojen tööttäysten määrä loputonta. 

Mun mielestä Coco oli aika turvallinen paikka. Ihmiset oli mukavia ja kaduilla uskallettiin kulkea Tytin kanssa kaksin myös pimeällä. Tietty meitä turisteja yritettiin huijata hinnoilla, mutta Lilli oli onneks pelastamassa meidät useemmankin kerran. Costa Rica ei oo mikään hirveän halpa maa, kuten vois luulla. Palvelut kuten taksin ja bussin käyttö oli edullista. Myöskin drinkit olivat naurettavan hintaisia suomen hintoihin verrattuina. Ruoka oli muuten saman hintaista kuin suomessa, lukuunottamatta hedelmiä, riisiä sekä papuja. Me monesti ihmeteltiin miten paikalliset oikeasti pystyy elättämään itsensä, kun ruoka on saman hintaista kuin suomessa mutta keskipalkka ehkä just ja just 400 euroa kuukaudessa.

Paikalliseen ruokakulttuuriin kuuluu hintatason takia pääosin riisi ja pavut mikä tarkottaa sitä että sitä riisiä ja niitä papuja syödään oikeasti joka aterialla. Aamuksi syötiin esimerkiksi riisiä, papuja sekä munakokkelia. Lounaaksi tai päivälliseksi esimerkiksi casadoa, eli ruoka jossa oli papuja, riisiä, paistettua platanosta (eli ruokabanaania), salaattia ja vaikkapa lihaa. Jorge teki meille yhtenä päivänä myös porsaanpihviä riisin sekä paputahnan kera. Me ei nyt joka aterialla syöty riisiä eikä papuja, sillä suuri osa ruuista tehtiin kolmistaan tyttöjen kesken.

Coco ei oo ehkä paikka jonne mä lähtisin jos mulla ei olis ketään tuttua paikan päällä. Monessa paikassa puhuttiin vaan espanjaa ja kommunikointi oli välillä tosi hankalaa jos Lilli ei sattunu olemaan paikan päällä. Kuitenkin tämä pikkuinen kaupunki oli mun mieleen kiitos upeiden rantojensa sekä mahtavan tunnelman!