Kun stressi iskee

Tiiättekö tän tunteen, kun asioita on niin paljon tehtävänä, että tuntuu siltä kuin kaikki pian romahtaa päällesi. Mulla ei ollu mikään pehmeä lasku joululoman jälkeen, palasin arkeen jossa mua odotti tentti, useammat esitelmät sekä analyysit. Aikaa siis ihan muutama päivä kaikkien näiden tekoon. Aina kun mä tunnen, että pieni paniikki alkaa ottaa valtaa, hengitys ahdistaa ja epätoivo iskee - mun pitää ottaa hetki ja pysähtyä. Hengittämään.

Mä oon semmonen ihminen, joka ei ymmärrä paniikin päälle ennen kuin se pimpottaa ovikelloa. Mä oon hyvä unohtamaan stressintekijät siihen asti kunnes niiden ohi ei enää voi katsoa. Otan mielelläni vastuuta ryhmätöistä, sillä silloin niistä tulee juuri sellaisia kuin haluan. Suunnittelen itselleni helposti liikaa ohjelmaa. Otan mielelläni lisää työvuoroja, jotta unohtaisin mahdolliset huolet ja koulujutut. Jälkeenpäin kaduttaa.

Viime keväänä mulle tuli stoppi, kun kasasin niskoilleni liikaa hommia sekä töistä että koulusta. Sen lisäksi oli muitakin ongelmia. Se johti loppuunpalamiseen, jota en koskaan enää halua kokea. Viime kevään jälkeen olen oppinut, ettei mikään ole niin suuren stressin arvoista. Menkööt yksi ryhmätyö penkin alle kunhan minä voin hyvin.

Nykyään, kun tunnen että ahdistus tekee tuloaan, vedän pari syvää henkäisyä ja rupean päässäni ratkomaan palapeliä, jonka avulla saan tehtyä kaiken niin harmittomasti kuin mahdollista. Suunnittelu on ollut mulle kaiken a ja o, mutta sen lisäksi myös sen ymmärtäminen, ettei aina tarvitse olla täydellinen. 

Stressin poissa pitämiseen mulla on myös eri kikkoja. Ensinnäkin, mä yritän syödä hyvää, helppoa ja terveellistä ruokaa. Mulle ruoka tuo helposti lohtua, mutta morkkiksen välttämiseksi yritän keksiä jonkun terveellisemmän vaihtoehdon. 

Tänään mun stressinlievitysruokana toimi itsetehty guacamole, raejuusto ja hapankorput.

Mulle stressiä lievittää myös hyvän musan kuunteleminen. Muutama tän hetkinen lempparibiisi on

Bastille-Of the night/Arctic Monkeys-Do i wanna know/Lorde-Team/Awolnation-Sail

Musiikin fiilistelyn lisäks mielen saa aina paremmaks salilla, lenkillä tai jollain muulla urheilullisella aktiviteetilla. Todistetustihan niitä endorfiinejä vapautuu urheillessa, ja just nää endorfiinit on saanu mut jatkamaan yli monen vaikean esteen! 

Kun mieli on ihan maassa ja hommat tuntuu ylipääsemättömiltä, haen tukea niiltä, joilta sen aina saa. Ystäviltä siis. Vaikkei kavereiden kanssa itse stressiahdingosta puhuisikaan, tulee hirveän paljon parempi mieli kun saa hetkeks unohtaa kaiken muun ja olla niitä samoja nutipäitä mitä me aina ollaan kavereiden kesken.

Lopuksi se ehkä tärkein - hyvät yöunet! Mun mieliala vaihtelee nukuttujen tuntien mukaan, ja jos valmiiks väsyneen-äksyyn meikäläiseen iskee stressinpoikaset, katastrofi on taattu. Joten sen välttääkseni, on aika sanoa koneelle hyvät yöt, vetää villasukat jalkaan ja painua pehkuihin. :-)