Mulle vuosi 2013 oli muutosten aikaa, ja voin rehellisesti sanoa ettei mikään muu oo opettanu mulle enemmän elämästä kuin tämä kohta kulunut vuosi. Mä olen oppinut itsestäni asioita, jotka luulin mahdottomaksi. Mä olen selvinnyt asioista, jotka aiemmin koin mahdottomiksi. Mä oon kasvanu niin älyttömästi ihmisenä, enkä tuu koskaan olemaan tarpeeksi kiitollinen siitä, että sain kokea tämän vuoden ylä- ja alamäkineen.
TAMMIKUUSSA alkoi ongelmien myöntäminen. Paino-ongelmat ja parisuhdekoukerot pisti miettimään, mitä elämältä haluaa. Aloin panostaa enemmän itseeni ja ymmärsin, että kaikki lähtee itsestä. Kukaan ei voi elää mun elämää mun puolesta, vaan mun on tehtävä mun elämä sellaiseksi kuin haluan.
"Oon vuokralla mun kehossa
Asunnon maksan ruokapalkalla
Maali rapisee seinät lohkeilee
Kuka korjaa."
HELMIKUU. Kuukausi josta mulla ei ole muistikuvaakaan. Kuvia koneella tasan 0, instagramista jouduin nää poimimaan. Heitettiin perheen kanssa viikon reissu ruotsiin, varmaan yks viimesistä matkoista näin perheen kesken. Musta tuntuu, että tää kuukausi meni aikalailla sumussa. Painonpudotus oli mielessä numero 1, jonka takia varmaan muut asiat on jääny unholaan.
"Seisot äärellä jyrkänteen, älä eteenpäin astu, ota järki käteen.
Mikä eteen kun juttus ei toiminutkaan?
No ainakaan et saa käydä luovuttamaan, luova tauko on paikallaan."
MAALISKUU, valoa tunnelin päässä. Parin kuukauden tiukan setin jälkeen olin päässyt muutamasta kilosta eroon ja sitä mukaa itseluottamus kasvoi. Rikoin sääntöjäni, ja hankin iphonen. Paras hankinta ikinä! :-)
"Strike the match, play it loud, giving love to the world
We'll be raising our hands, shining up to the sky."
HUHTIKUUSSA suhdeongelmat alkoivat ilmetä. Yritin ummistaa silmäni ja pakottaa itseni uskomaan, että kaikki on hyvin. Muut asiat tuntuivat sujuvan paremmin kuin hyvin. Hiusväri vaihtui ja uskalsin rueta käyttämään tyköistuvempia vaatteita. Hain myös uutta työpaikkaa, jonka lopulta sain.
"Don't make me sad, don't make me cry
Sometimes love is not enough and the road gets tough
I don't know why."
TOUKOKUU oli yhtä vuoristorataa. Maailman surkein vappu ei antanut hirveän positiivista aloitusta kuukaudelle. Pistin itseni likoon rakkauden takia, jota ei loppujen lopuksi ollutkaan. Painoin 50 tuntista työviikkoa samalla kuin suhdeasiat rassas sillä tuloksella että olin suurimman osan kesästä henkilökohtaisella "hermolomalla". Opin sen, ettei mikään ole loppuunpalamisen arvoista. Itsestään täytyy pitää huolta!
"But how we move from A to B
It can't be up to me 'cause you don't know.
Eye to eye, thigh to thigh, I let go."
KESÄKUUSSA koko mun silloinen elämä teki täyskäännöksen. 4 vuoden parisuhde huuhtoutui vessanpöntöstä alas ja olinkin suurimman osan kuukaudesta täysin hukassa. En uskonut osaavani olla yksin. Vaikka kuukauteen liittyy paljon kivuliaita muistoja, koin paljon mahtavia juttuja kuten miniloman Barcelonassa. Mä aloin ymmärtämään oman arvoni sekä sen kuinka sinisilmäinen olin ollutkaan. Kesäkuu tosissaan avas mun silmät.
"Kaukaa näen kaiken paremmin
tän valheen jota todeksi luulin
kaukaa kuulen äänes hiljemmin
en vastaa enää vaikka anteeksi antaisin."
HEINÄKUUHUN kuului paljon ponnisteluja sillä alhaalta on aina hankalaa päästä ylös. Mä löysin itsestäni vahvuuksia joita en uskonut löytäväni. Vietin aikaa ystävien kanssa ja kuukauden kruunasi surffireissu Portugaliin. Heinäkuussa etsin itseäni, sillä eron myötä tuntui että kadotin samalla osan identiteetistäni. Korvasin puuttuvan palan urheilulla ja entisestä urheilunvihaajasta alkoi kuoriutua elämäntapaliikkuja. Käytiin myös musen keikalla. Tutustuttiin Mean kanssa, ja ollaan kumpikin ihmetelty sitä, että miten meistä niin lyhyessä ajassa tuli niin hyviä ystäviä.
"Hur dom än försöker ta oss ner på jorden.
Hur dom än vill se oss gå med tunga steg.
Ska jag göra det fast ingen verkar tro mig.
För den enda vägen uppåt nu är ner."
ELOKUUSSA palaset alkoivat löytää paikkansa. Mä vietin paljon aikaa kavereiden kanssa ja aloin tosissani panostaa mun uuteen työpaikkaan. Lopetettuani vanhassa työpaikassani tuntui siltä että nyt se vanha tuttu elämä on taakse jäänyttä. Asiat tuntuivat vihdoinkin järjestyvän. Pitkästä aikaa pystyin nauramaan kevyellä sydämellä. Samaa tahtia kuin kilot oli karisseet, alkoi sydän tuntua yhä kevyemmältä päivä päivältä.
"I got my red dress on tonight
Dancing in the dark in the pale moonlight
Done my hair up real big beauty queen style
High heels off, I'm feeling alive."
SYYSKUUSSA alkoi taas koulut ja sen myötä oli ties minkämoista häppeninkiä. Päätin, että tästä syksystä teen erilaisen. Käyn bilettämässä, osallistun ainejärjestön tapahtumiin, treenaan ja tutustun uusiin ihmisiin. Mä aioin korvata masistelemalla menetetyn vuoteni ja ottaa kaiken ilon irti loppuvuodesta.
"You could climb a ladder up to the sun
Or write a song that nobody had sung
Or do something that's never been done."
LOKAKUU oli rankka kuukausi sekä henkisesti että fyysisesti. Harjottelun myötä tuli valvottua monta yötä tunteja valmistellessa. Vietin paljon aikaa maailman parhaimman siskoni kanssa.
"Se mitt stora problem är att mina problem
Är så pass små att dom knappt räknas som problem."
MARRASKUUSSA tuli pidettyä hauskaa. Harjottelu loppui ja tuli vietettyä ikimuistoiset synttärit. Vaikka treenailut alkoi mennä päin pöperöä, olin onnellinen. Vihdoinkin pystyin rehellisesti sanomaan että nyt on uusi luku elämästä auennut. Aloin tapailemaan uusia ihmisiä. Kuukauden kruunasi tatuointi, joka tulee aina muistuttamaan mua kyseisestä vuodesta sekä siitä, että vaikeudet on voitettavissa.
"Walking out into the dark
Cutting out a different path
Lead by your beating heart."
JOULUKUUSTA ei oo menny kun vasta puolet, mutta mulla on fiilis että tästä tulee hyvä kuukausi. Oon löytäny kadotetun treenikipinäni ja pikkuhiljaa alkaa joulufiilis vallata myös meikäläisen. Tasan kahden viikon päästä lähden elämäni suurimpaa seikkailua kohti; Atlantin yli banaanien valtakuntaan, eli Costa Ricaan. Elämä on voittanut. :-)
"Mä olen ollut nunna ja don juan
kerjäläinen ja kenraali armeijan.
Muistan kirkkauden."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti