Uuden vuoden uudet kujeet

Uusi vuosi on aina mahdollisuus muutokseen. Vuosi sitten mun elämä koki täyskäännöksen, kun vaihdoin sohvaperunaelämän käsipainoihin sekä proteiinisheikkeihin. Kesään mennessä putosi mielestäni mainitsettavan arvoiset 8 kiloa, joiden ansiosta bikinit istuivat paremmin ja itsevarmuus alkoi kasvaa. Kesän jälkeen alkoi ehkä se itselleni suurinta ongelmaa tuottava asia, nimittäin painonhallinta. Mun on aina ollut helppoa lähteä pudottamaan painoa, mutta oon kuulunu näihin ikuisiin jojoilioihin jotka kerää äkkiä takaisin pudottamansa kilot. Nyt päätin, ettei niin kävisi. Tähän päivään asti olen aika lailla pysynyt samoissa painolukemissa. Tietty paino on saattanut päivästä riippuen heitellä kilolla jos toisella, mutta samoissa lukemissa kuitenkin mennään. 

Maaliskuu 2013/Tammikuu 2014. 

Nyt kun oon oppinut elämään uuden painoni kanssa, olisi tarkoitus lähteä pudottaamaan sitä lisää. Tarkotus ei oo enää vaan se laihduttaminen, sillä nyt normaalipainoisena en enää anna kilojen määrätä mun kohtaloa. Tottakai olis mahtavaa saada pois se 5 kiloa ensi kesään, mutta pääasia on kuitenkin se että mä voin hyvin ja näytän hyvältä oli se paino mikä tahansa. Olis vaan mahtavaa vetää bikinit päälle ja lähteä itsevarmana rannalle. Sillei et ekaa kertaa elämässäni mä näyttäisin jopa mun mielestä hyvältä.

Mulla on tiettyjä haasteita ja tavoitteita joiden avulla tavoittelen rantakuntoa 2014. 

2 LITRAA VETTÄ PÄIVÄSSÄ

Mä oon vasta viimeisen vuoden aikana ruennut tykkäämään vedestä, siis mä en oikeasti ennen juonut sitä sillä en tykännyt siitä. :-D Nyt pitää melkein muistuttaa itseään juomaan myös maitoa, sillä juon melkein vain vettä. Mulle tuottaa kuitenkin ongelmaa se, että unohdan juoda. Nyt tammikuussa oon tosiaan skarpannut asian suhteen ja ennen jokaista ruokailua juon ison lasillisen vettä. Sen lisäksi kannan juomapulloa mukanani minne menenkin. Mielestäni oon aika hyvin onnistunut tässä tavoitteessa tähän asti.

2 KUPPIA TEETÄ PÄIVÄSSÄ

Sen lisäksi että juon vettä, oon yrittäny nopeuttaa aineenvaihduntaani lisäämällä kaksi kuppia teetä jokaiseen päivääni. Yhden kupillisen juon aamulla, toisen illalla. Tällä hetkellä mulla on käytössä forsmanin tee jonka nimi on Laihduttajan paras ystävä. Kyseisen teen pitäisi vähentää näläntunnetta, nopeuttaa aineenvaihduntaa sekä vähentää voimattomuutta. Mä voin valehtelematta sekä liioittelematta sanoa, että nyt 5 päivää teetä juotuani painoa on pudonnut reippaasti yli kilon. Musta tuntuu myös, että ylimääräinen turvotus on vähentynyt. 

SÄÄNNÖLLISET RUOKA-AJAT

Pyrin siihen, että 3 tunnin välein söisin jotain. Aina se ei pysy siinä kolmessa tunnissa, mutta alle neljään se on yleensä mennyt. Olen myös alkanut arvostaa aamupalaa ihan uudella tavalla ja nykyään tankkaan aika hyvin kouluun lähtiessäni. Ruoka-annosten koot ovat myös tästä syystä pienentyneet. Tänään jaksoin syödä ehkä puolet siitä määrästä mitä olin lounaaksi itselleni kasannut, ja todettuani olevani täynnä luokkatoverini ihmetteli miten se on mahdollista, kun tuskin olen syönyt mitään (vaikka olin syönyt jo siihen mennessä hyvän määrän kasviksia sekä munakasta).

GLUTEENITON SEKÄ SOKERITON HELMIKUU

Mulla ja mun kaverilla on skaba helmikuussa: hyvästi sokerit ja gluteeni. Me pyritään siis jättämään pois valkoinen sokeri kaikissa sen muodoissa, joten ruokakaupassa saakin olla tarkkana tuoteselosten kanssa. Hedelmä- sekä maitosokeri jäävät ruokavalioon, sillä kummallekkin maitotuotteet ovat tärkeimpiä proteiininlähteitä ruokavaliossamme. Hedelmät jäävät myös siksi, että olisi jotain hyvää popsittavaa makeanhimon iskiessä. Tämän lisäksi jätämme pois vehnän, ohran ja rukiin. Kauraa saamme syödä jotta saisimme tarvittavat kuidut. Meillä kummallakin on hyvin oikuttelevat vatsat, joten tulee olemaan mielenkiintoista nähdä jos tämä ruokavalionmuutos tulee jotenkin vaikuttamaan oloihimme. 

SPINNINGIIN HURAHTAMINEN

Okei hurahtaminen on ehkä turhan optimistinen sana, mutta spinningeissä käyminen kuuluu mun tavoitteisiin. Mä oon tasan kerran käynyt spinningissä, ja siitä tuli traumat. Mulla loppu ensinnäkin vesi ensimmäisten 20 minuutin jälkeen. Sen lisäks mun pyörä oli jotenkin rikki. Kaiken kukkuraks oli vielä joku superrankka setti, joka ei ollut ehkä paras aloitus 15-vuotiaalle urheilua kammoksuvalle Jennylle. Se, että mä oppisin käymään spinningissä vaikka edes kerran viikossa on mulle tärkeä tavoite.

NAISTEN KYMPPI

Mun kevät on selvästi enemmän kestävyyspainotteinen kuin mitä esimerkiksi viime syksy oli. Oon kerran juossut naisten kympin ja se oli yks mahtavimmista kokemuksista ikinä. Nyt on ollut nelisen vuotta taukoa, joten aika uuteen yritykseen. Viimeksi pääsin maaliin ajassa 1:12(?), nyt olisi huippua saada juostua se kymppi tuntiin. Mä oon nyt lisännyt lenkin jokaiseen viikkoon jotta pikkuhiljaa tottuisin taas juoksemiseen. Vaikka kunto kestäis, niin penikat välttämättä ei. Onneks tuohon kymppiin on vielä useampi kuukausi!

Näiden tavoitteiden lisäksi pyrin käymään vähintään kolme kertaa viikossa salilla. Mun mielestä mikään näistä tavoitteista ei oo mahdoton, kaikki vaatii vaan sinnikkyyttä sekä ripauksen jääräpäisyyttä. Mä jopa ihan innolla odotan, että helmikuu lähtis käyntiin ja sais oikeesti tsempata herkuttoman kanssa. Äkkishokin välttääkseni oon huomattavasti vähentänyt esimerkiksi sokerin määrää, mutta pitää kyllä vielä yhet sokeriöverit vetää ennen lauantaita. :-D

Mites siellä, onko uusi vuosi tuonut uusia suunnitelmia urheilun sekä terveyden suhteen? :-)

COSTA RICA OSA 2 - Playas del Coco

Saavuttiin San Joséhen lauantai-iltana jossa Lilli meitä jo odottikin! Koko reissun tarkoitus oli vihdoinkin päästä Lillin luokse kylään, sillä sinne ei yks kaks noin vaan lähdetä. Lilli on asunut jo muutaman vuoden Costa Ricassa.  Hän oli lukioaikana vaihdossa Costa Ricassa, rakastui sekä maahan että mieheen ja jäi sitten sinne.

Jouduttiin yöpymään hotellissa yön verran, sillä Lillin kotikaupunki oli 5 tunnin bussireissun päässä. Väsyneinä useamman päivän reissaamisen jälkeen uni maistui paremmin kuin hyvin. Seuraavana päivänä aikaisin ylös ja nokka kohti Cocoa!

Bussi oli onneksemme hyvin nykyaikainen - pehmustetut penkit sekä ilmastointi! Tehtiin pieni stoppi kesken matkaa ja teki hyvää vähän ojentaa jäseniä! Napattiin myös marketista tollaset ihanat hedelmärasiat, ja voin sanoa etten oo ikinä maistanu yhtä hyviä hedelmiä! Valitettavasti bussista uupui vessa ja viimeiset puolitoista tuntia oli aika tuskaa kun pidäteltiin pissahätää kuoppaisella maantiellä...

Perille päästyämme meitä kohtasi pieni karvainen yllätys. Lilli oli "unohtanut" kertoa, että kissan lisäksi heillä majailee nykyään myös koiranpentu nimeltä Figo. Annettiin Tytin kanssa Figolle kuitenkin aika äkkiä uusi nimi - hieman höntsän näköinen jotenkin rönttöisä karvakasa muistutti hyvin vahvasti Uuno Turhapuroa. Koira kulki siitä lähtien nimellä Uuno, ainakin kun me Tytin kanssa sitä kutsuttiin. Nimi aiheutti kuitenkin pientä hämmennystä, kun Lillin costaricalainen poikaystävä luuli meidän tarkoittavan nimellä "Uuno" numeroa 1...

Hetken huilattuamme, vedettiin päälle bikinit ja lähdettiin rantsua päin! Lillin koti oli 5 minuutin päässä rannasta ja pihalla oli myös allas, joten helpotus helteeseen oli lähellä. Käytiin ensimmäiseksi nostamassa hieman rahaa ja jotain mitä tuun kaipaamaan on noi Costa Rican colonit. Itse kurssi oli ihan sekaisin, jos halusit 10€ sun piti nostaa 600 colonia. Eli kannoin lompakossani normaalisti sen 30 000 rahaa, mikä kuullostaa ihan järkyttävältä summalta. :-D Rahoja kuitenkin koristi niin huiput kuvat että nää päihitti komeudellaan jopa monopolirahat. 

Tavaksi meille tuli päivittäiset batidokset, eli smoothiet. Jos mä jotenkin voisin, oisin ottanut ton smoothiekojun ja pystyttäny sen tähän naapuriin. Tuoreista hedelmistä tehdyt smoothiet ei voi olla muuta kuin taivaallisia, ja niinhän ne olikin. Pari ekaa päivää mentiin piña coladan makuisilla mutta löysin itselleni kuitenkin uuden lempparin jossa oli muunmuassa kookosta, banaania ja mansikkaa. Mulle tulee ihan vesi kielelle kun ajattelen noita smoothieita :-D 

Itse Coco on siis kaupunki Guanacasten maakunnassa. Lilli oli kertonut meille etukäteen, että Coco on turistien suosima kaupunki. No se mitä turisteilla tarkoittaa, voi tarkoittaa montaa eri asiaa. Me oltiin valmistauduttu kirjavaan ihmiskansaan josta löytyis kaikkea paikallisista jenkkeihin, kiinalaisista eurooppalaisiin. Väärässä oltiin. Turistit täällä oli enemmänkin paikallisia, länsimaalaisia näkyi maksimissaan kourallinen. Kun kolme blondia tyttöä kadulla kuljeksi oli autojen tööttäysten määrä loputonta. 

Mun mielestä Coco oli aika turvallinen paikka. Ihmiset oli mukavia ja kaduilla uskallettiin kulkea Tytin kanssa kaksin myös pimeällä. Tietty meitä turisteja yritettiin huijata hinnoilla, mutta Lilli oli onneks pelastamassa meidät useemmankin kerran. Costa Rica ei oo mikään hirveän halpa maa, kuten vois luulla. Palvelut kuten taksin ja bussin käyttö oli edullista. Myöskin drinkit olivat naurettavan hintaisia suomen hintoihin verrattuina. Ruoka oli muuten saman hintaista kuin suomessa, lukuunottamatta hedelmiä, riisiä sekä papuja. Me monesti ihmeteltiin miten paikalliset oikeasti pystyy elättämään itsensä, kun ruoka on saman hintaista kuin suomessa mutta keskipalkka ehkä just ja just 400 euroa kuukaudessa.

Paikalliseen ruokakulttuuriin kuuluu hintatason takia pääosin riisi ja pavut mikä tarkottaa sitä että sitä riisiä ja niitä papuja syödään oikeasti joka aterialla. Aamuksi syötiin esimerkiksi riisiä, papuja sekä munakokkelia. Lounaaksi tai päivälliseksi esimerkiksi casadoa, eli ruoka jossa oli papuja, riisiä, paistettua platanosta (eli ruokabanaania), salaattia ja vaikkapa lihaa. Jorge teki meille yhtenä päivänä myös porsaanpihviä riisin sekä paputahnan kera. Me ei nyt joka aterialla syöty riisiä eikä papuja, sillä suuri osa ruuista tehtiin kolmistaan tyttöjen kesken.

Coco ei oo ehkä paikka jonne mä lähtisin jos mulla ei olis ketään tuttua paikan päällä. Monessa paikassa puhuttiin vaan espanjaa ja kommunikointi oli välillä tosi hankalaa jos Lilli ei sattunu olemaan paikan päällä. Kuitenkin tämä pikkuinen kaupunki oli mun mieleen kiitos upeiden rantojensa sekä mahtavan tunnelman!